sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Kietokulkua, loputontako?


Meidän elämä kiertää kehää.
Ymmärrän sen nyt paremmin kuin aikaisemmin.
Jollain aikavälillä, yleensä vuoden syklissä,
päädytään aina samaan pisteeseen.

Katkeamispisteeseen.

Monta vuotta siitä on noustu.
On koottu palasen kasaan,
kerätty usko, toivo ja rakkaus
tiiviiksi nipuksi
perheemme ympärille 
ja menty eteenpäin.

Tässä tilanteessa ollaan taas.
On vaikeaa,
pitäisi tehdä isoja ratkaisuja,
parisuhde onneksi tuntuu kestävän,
toistaiseksi ainakin.
Kysymme toisiltamme vieläkö
jatketaan?
Joko luovutetaan?
Minä kysyn itseltäni vieläkö jaksan?
Joko luovutan?

Kaipaan jälleen kristallipalloa, 
jotain tietoa tulevasta.
Muuttuuko mikään, vai jatkuuko tämä kehä
kunnes katkean, lopullisesti.
Kukaan ei voi ennustaa tulevaa.
Miten minä voisin päättää jonkun toisen 
tulevaisuudesta kun en tiedä omastakaan.

Olemme määränneet jutun ratkaisuhetkeksi
meidän osalta
tämän illan,
mutta en taida siltikään
kyetä päättämään.

En lopullisesti.
Toivon että joku muu päättää.
Miksi sen aina pitäisi olla minä...



torstai 8. syyskuuta 2016

Räsymattosukat



Välillä, siis monesti, tuntuu ettei tiedä mitä kutoisi.
Ideoita ja jopa tarpeita olis kyllä, mutta langat ja ideat eivät
kohtaa. Keskeneräisiäkin kyllä löytyy korin täydeltä,
mutta mikään niistä ei houkuttele.
Tälläisena hetkenä tein itselleni villasukat.
Pitkään jouduin siedättämään itseäni näihin "eripari" sukkiin,
aikaisemmin sukkien piti olla ehdottomasti samanlaiset.
Nyt voin käyttää jo näitä,ainakin kotona.
Nämä sukat on aloitettu kärjestä ja tehty kaksi yhtäaikaa, pyöröpuikolla.
Lankana Regian erilaisia raitalankoja.

lauantai 3. syyskuuta 2016

Väriä lasiin






Eilen kaivelin kaapista helmikuussa Hesan reissulla ostetut lasivärit
ja uudet pensselit. Kaappien kätköissä oli muutama lasipurkki.
Annoin lasten maalata ihan omaan tahtiin.
Pienintä autoin pitämällä purkkia.
Lapset nauttivat ja purkeista tuli hienot.
Maali kiinnitettiin uunissa ja illalla laitettiin pihalle kynttilät.