Jouduin ihmeelliseen tilaan,
en tiedä mitä kutoisin.
Lajittelin joutessani ohuita sukkalankoja
purkkiin, ajattelin
josko tekisin tikkurin,
ohuen ja isoilla puikoilla.
Aloitin ja purin pois.
Kaikki langat on pätkävärjättyjä
ja jäljestä tuli aivan liian suttuinen.
Ei sitten.
Kaivelin lisää lankavarastoja,
yksikään kerä tai vyyhti ei
puhutellut.
En saanut niistä mitään
inspistä. Kaikki oli niin nähtyjä.
Pitäis ehkä myydä koko varasto
kirpparilla ja ostaa uusia tilalle...
Löysin yhden neuleen,
viime talvena aloitettu.
Hihat puuttui, päätin tehdä
siitä liivin kun en muista mitä
lankaa raita on ja mitkä puikot.
Ja teinkin.
Mutta mitä sitten tekis.
Olen kai taas väsynyt.
Liian väsynyt.
Ajoin tänään 250 km,
kelissä jossa ei paljon naurata.
Mutta se matka on tehtävä
saadakseen vapaata.
Viikonlopun.
Sunnuntaina Mies ajaa sen matkan.
Ja maanantaina taas minä,
palaveriin.
Maailman pahimman lumimyrskyn aikana
se ei ole kivaa.
Mutta nyt on vapaata.
Aika levätä ja nauttia.
Että taas jaksaa.
Nappasin sitten käteeni kerän alpakka silkkiä,
pinkkiä. Arvoin Huivileikki kirjasta ohjeen.
Kappa.
Saa nähdä mitä tulee
vai tuleeko mitään.
Lepoa kuitenkin.
Ja lunta, liikaa lunta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti