Tupsukehikon nappasin jostain
alelaarista joskus syksyllä.
Euro oli ihan sopiva summa tuosta.
Muistin kehikon kun selailin uusinta Novitan
lehteä.
Lapsi innostui tupsukissasta niin ettei
meinannut pysyä nahoissaan.
Siispä lankalaatikko esiin
ja hommiin.
Ei siitä (yllätys!) tullut
ihan sellaista kuin ohjeessa,
vaikka sen mukaan tehtiinkin.
Mutta tuli siitä jotain.
Pöllöksi se nimettiin,
viiksistä tai korvista ei tietoakaan,
mutta sehän ei ollutkaan
pääasia.
Tärkeintä oli että tehtiin.
Yhdessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti