Kietokulkua, loputontako?

Meidän elämä kiertää kehää.

Ymmärrän sen nyt paremmin kuin aikaisemmin.

Jollain aikavälillä, yleensä vuoden syklissä,

päädytään aina samaan pisteeseen.

Katkeamispisteeseen.

Monta vuotta siitä on noustu.

On koottu palasen kasaan,

kerätty usko, toivo ja rakkaus

tiiviiksi nipuksi

perheemme ympärille 

ja menty eteenpäin.

Tässä tilanteessa ollaan taas.

On vaikeaa,

pitäisi tehdä isoja ratkaisuja,

parisuhde onneksi tuntuu kestävän,

toistaiseksi ainakin.

Kysymme toisiltamme vieläkö

jatketaan?

Joko luovutetaan?

Minä kysyn itseltäni vieläkö jaksan?

Joko luovutan?

Kaipaan jälleen kristallipalloa, 

jotain tietoa tulevasta.

Muuttuuko mikään, vai jatkuuko tämä kehä

kunnes katkean, lopullisesti.

Kukaan ei voi ennustaa tulevaa.

Miten minä voisin päättää jonkun toisen 

tulevaisuudesta kun en tiedä omastakaan.

Olemme määränneet jutun ratkaisuhetkeksi

meidän osalta

tämän illan,

mutta en taida siltikään

kyetä päättämään.

En lopullisesti.

Toivon että joku muu päättää.

Miksi sen aina pitäisi olla minä...

Migreeni

Eilen sain odotetun virtapiikin

ja vaihdoin keittiöön vihdoin verhot.

Siis punaiset pois ja keväiset tilalle.

Hammastahna kuusikin sai lähteä.

Onneksi se lähti helposti.

Reippautta toi tietty se että

Ammattilaisia oli tulossa kotikäynnille.

Kesken vierailun iski migreeni.

Edellisestä on useampi vuosi aikaa,

mutta nyt kohtaus tuli aika rajuna.

Kummassakin silmässä vilisi sahalaitaa

ja tuntui että pää pamahtaa.

Pari buranaa auttoi niin että 

jaksoin tehdä tehtäviä lasten mukana.

Kyselemättä.

Tänäänkin pää on ollut todella pehmeä koko päivän,

vähän turra ja vähän kipeä.

Siitä huolimatta ajelin tapaamaan vertaisiani.

Ihmeteltiin sitten porukalla meidän eilistä tekemistä

En minäkään nyt ihan ymmärrä heidän ajatusta,

mutta pitäisköhän vain luottaa Ammattilaisiin.

En tiedä, ehkä mietin sitä lisää toisena päivänä.

Kaupunkireissulla sain hoidettua pari unohtunutta juttua.

Ostin yhdelle kaunokirjoitusvihkon "vahingossa"

repeytyneen tilalle.

Sain vaihdettua teinin t-paidan jonka 

kuvio mureni ekassa pesussa.

Onneksi nykytekniikka auttoi, kuittia ei tietty ollut enää

tallessa joulukuisesta ostosta.

Kännykällä selaisin nettipankista ostopäivän

ja myyjä sen perusteella tulosti kuitin.

Ostin ihanan pienen Marimekon leikkulaudan tuliaiseksi

viikonlopun majapaikkaan.

Pienimmälle ostin uudet toppahousut kun

halvalla sai ja kinttaatkin vielä.

Ja pari pussia siemeniä. 

Huomenna pitäisi kyetä koulupalaveriin.

Jotenkin tuntuu etten jaksais.

Väsy valtaa taas mieltä.

Mutta kaipa tästäkin taas

noustaan.

Perjantai

Viikko on taas vierähtänyt vauhdilla.

Valkosipuli versoo joululahjassa

Siemennäkkäriä olen minäkin 

paistanut, hieman omana versiona.

Pelargoniat on itäneet ja

päässeet valohoitoon.

Valohoitoa tarvis itsekin.

Päivät on jo kivasti valoistuneet,

mutta tälläinen harmaa keli on ankea.

Villatakki on edennyt,

mietin tekisinkö suoran helman

vaiko resorin.

Samaa mietin hihojen kanssa,

suorat tein mutta mietin että

pitäiskö tehdä uusiksi.

Eilisen päivän vietin luuri korvalla,

puhuin monta pitkää puhelua.

Ongelmia ja ratkaisuja,

kouluun ja päiväkotiin.

Lopuksi purin kaiken Vertaiselleni.

Mietin taas että miten minä voin osata

päättää oikein. 

Mistä minä voin tietää mikä olisi

paras ratkaisu kellekin.

Perusoppivelvollisuuden piirissä

oleville asiat on helpompi ratkaista

omien kokemusten mukaan

mutta pidennetty oppivelvollisuus

ja sen tarjoamat vaihtoehdot on 

vieraita ja vähän hankalan tuntuisia.

Molemmissa vaihtoehdoissa on 

hyvät ja huonot puolet.

Tänään säntäsin taas salille 

kun sain kaikki lapset talosta ulos.

Toinen kerta jo tällä viikolla,

hyvä minä!

Lumityöt jätän lapsityövoimalle tehtäväksi.

Koska huomenna on lastenjuhlat

en edes suuremmin siivoa,

maanantaina tulee siivooja.

Sen helpotuksen ajattelin itselleni

nyt tarjota vaikka Mies kovasti sitä

vastustaakin.

Juhlista meinaan suoritua mahdollisiman

helpolla, hain herkkuja kaupasta.

Eipä lapset onneksi kovin suuria

vaadikkaan. Popparit, keksit,

karkit ja limu on yleensä

ne mitä menee.

Kakkupohjan ja jotain muuta

gluteenitonta teen itse.

Ehkä jonkun hyytelökakun.

Tai sitten ostan vaan jäätelöä.

 Onneksi kohta on taas maanantai!

Maalaisleipää

Opettelen uutta ruokavaliota.

Leivän leipominen valmiista paketista oli

helppoa ja leivästä tuli

hyvä. Ei ehkä mikään missi

mutta hyvää ja

sehän on tärkeintä.

Tämä viikko on nyt menty

kokonaan ilman gluteenia.

Alkuviikon sairaala jaksolla olin

yllättynyt kuinka hyvin sieltäkin

sai sopivaa evästä.

Mitään suuria muutoksia en
osaa vielä hehkuttaa. Vatsan turvotus
on ehkä pois. Arjessa on nyt menossa niin
paljon juttuja että en tiedä millainen
määrä energiaa pitäis olla varastossa
että tästä kaikesta selviäis pirteänä.
Sen tiedän että jos tämä viikko olisi ollut
ennen lomaa en olisi selvinnyt...